tiistai 27. elokuuta 2013

Aina joku eksyy Seinäjoella

Huh mikä viikonloppu on takana! Tämä tyttö suuntasi kohti Seinäjokea lauantai aamusta. Osallistuimme siellä Seinäjoen harrastajateatteripäiville näytelmällä: Aina joku eksyy.
Ensi-ilta ko. näytelmästä oli viime tammikuussa ja siitä seurasi liuta esityksiä pitkin kevättä. Kävimme myös esiintymässä Ruotsissa Västeråsissa huhtikuussa. Tähän Seinäjoen tapahtumaan/kilpailuun haki mukaan päälle 40 teatteria, joista 9 valittiin. Tikkurilan Teatteri oli yksi niistä.
Lauantaina iltapäivällä oli yksi esitys, jonka jälkeen saimme tuomaristolta palautteen. Ja voi mitä sanoja, kauniita sellaisia saimme kuulla.

- Erinomaisen kokonaisvaltainen teatterielämys, jossa kaikki osatekijät olivat kohdallaan. Esitys imaisi yleisön hengittämään kanssaan, perusteli raadin puheenjohtaja Jaana Saarinen.

- Jos käsikirjoitus on kohtuuttoman nerokas, se pakottanee sitä tulkitsevat näyttelijät yhtä kohtuuttoman nerokkaisiin roolisuorituksiin. Reko Lundánin Aina joku eksyy on tekstinä ilmeisen loistava, ja se saa ansaitusti rehevää lihaa ympärilleen Tikkurilan Teatterin versioinnissa.
Jokainen näyttelijä tekee niin kertakaikkisen mielettömän erinomaiset hahmot, että sanojen käyttäminen niiden kuvaamiseen arviointimielessä tuntuisi loukkaukselta. Tunnetiloja kun ei voi aina sanoilla kuvailla, ja nimenomaan niitä nämä hahmot ja ihmiset hahmojen sisällä saivat aikaan. Helposti, vaivattomasti, alleviivaamatta. Itketään kun naurattaa, nauretaan koska itkettää. (Sanna Turunen)

Raadin palautteen jälkeen oli vielä toinen esitys. Lavalle saakka tuntui kuinka yleisö eli mukana. Näytelmä eli ja lavalla tuntui kuinka jokainen meistä näyttelijöistä eli siinä mukana. Tältä tämän kuuluukin tuntua parhaimmillaan, ajattelin yhdessä vaiheessa. Se oli parhainta vuorovaikutusta kaikkien salissa olevien kesken.






Sunnuntain päätöstilaisuudessa selvisikin sitten että olimme voittaneet kilpailun. Tässä vaiheessa itse olin jo tosin kesäteatterimme lavalla Tikkurilassa näyttelemässä Pekka Töpöhännässä, joten sain tiedon voitosta viestillä. Sopivasti vietimme juuri silloin väliaikaa, sillä kun viesti saavutti minut hyppäsin pystyyn tuolilta enkä varmaan koskaan ole huutanut niin lujaa. Samaan aikaan olin iloinen, huojentunut, onnellinen ja äärimmäisen ylpeä meidän porukasta. On ilo ja suuri kunnia saada kuulua Tikkurilan Teatteriin.




(kuvat: Kimmo Kujanpää, Seinäjoen kamerakerho)